Puoli vuotta poissa työpaikalta

Jos luulit lukevasi matkailublogia Qatariin muuttaneesta perheestä, niin minun täytyy kyllä nyt tuottaa pettymys. Tätä blogia kirjoittelee 33-vuotias mies, joka kaikista puheistaan huolimatta asuu vieläkin lapsuudenkodissaan. 

Tässä lapsen kanssa leikkiessä tulin miettineeksi, että siitä on aikalailla päivälleen puoli vuotta, kun viimeksi oltiin vaimon kanssa kumpikin töissä työpaikoillamme ja lapsi päiväkodissa. Kaikki muuttui yhdessä yössä. 

Maaliskuussa julistettiin koko maahan poikkeustila ja minunkin oli isänmaan edun nimissä mentävä kellarin tekniseen tilaan kahdeksi kuukaudeksi etätöihin. Sen jälkeen alkoi kesäloma ja heinäkuussa irtisanouduin töistä kokonaan. 

Neljän viikon kesäloman sai venytettyä 10 viikkoiseksi, kun teki maanantaista työpäivän, vaihtoi lomarahat vapaaksi ja käytti myös ensivuoden lomat ennen lopputiliä. En tiedä oliko tuossa järjestelyssä taloudellisessa mielessä järkeä, mutta sainpahan tehtyä jonkinlaisen hallitun alasajon omien työprojektien hoidossa.

"Miltä nyt tuntuu?" 

Tämän blogin kahdesta lukijasta kun toinen on entinen työkaverini, niin kerrotaan nyt samalla terveiset sinne töihin - vielä ei ole tullut ikävä töitä! Mutta ilman kristallipalloakin tiedän, että jossain vaiheessa lapsen kanssa kotona olemiseen alkaa kaipaamaan vaihtelua ja työpaikan kahvipöytäkeskusteluja. Nyt nautin kyllä tästä kiireettömyydestä ja aamuheräämisistä ilman herätyskelloa. Aluksi se, että voi nukkua arkiaamuna niin pitkään kuin nukuttaa ja olla repimättä unista lasta kiireellä päiväkotiin aamupuurolle, tuntui aika epätavallisen hyvältä. Mutta kyllähän se nimenomaan on aika luonnollista. 

On sekin kyllä hienoa, että arkipäiviin pölähti yhtäkkiä 8 tuntia ylimääräistä aikaa. Sitä saa nyt päivän aikana hoidettua paljon juoksevia asioita ihan ilman juoksemistakin. Askelmittariin tulee nyt tuplasti enemmän askeleita kuin töissä ollessa. Rytmihäiriöt on poissa ja kaikki muutkin vaivat mitkä johtuvat stressistä tai koko päivän istumisesta ja tietokoneen näytön tuijottelusta.

Ei tässä irtiotossa silti mitään sellaista ole mikä nyt ei olisi ollut tiedossa jo aiemminkin. Tämä kun on jo kolmas kerta kun irtisanoudun töistä saadakseni lisää vapaa-aikaa. Aiemilla kerroilla oli talon remonttia ja nyt alibina tietysti maasta muutto, vaikka eihän meillä mitään tarkkaa lähtöpäivää ole missään vaiheessa ollut tiedossakaan. 

Mukava se olisi kyllä sinne Qatariinkin jo päästä. Vaimo siellä jo sunnuntaina muuttikin meidän tulevaan kotiimme, joka on 130 neliöinen kalustettu asunto juuri valmistuneen talon 11. kerroksessa. Kuvienkin perusteella vaikuttaa siltä, että kyllä meidän siellä kelpaa asua ja uima-altaalla lillua.