Päiväni murmelina

Eilinen oli jo 33. päivä mummolassa ilman vaimoa ja tytöllä ilman äitiä. Eipä siinä, meillä menee oikein hyvin! En sano että paremmin, koska vaimokin saattaa lukea tätä, mutta sanotaan nyt vaikka, että päivä päivältä paremmin. Alkaa niin sanotusti rutiinit muotoutua. Eihän me kyllä mitään hyödyllistä saada aikaiseksi, kun tehtävä on vain kuluttaa aikaa. Päivän tulos on siinä, että illalla tyttö on yhden päivän vanhempi ja itse kaksi. Tästä jumittamisesta tulee väkisinkin mieleen se 90-luvun "Päiväni murmelina"-elokuva, jossa päähenkilö elää saman päivän yhä uudelleen ja uudelleen. Me vain ei olla lumimyrskyn takia jumituttu pieneen tuppukylään, vaan korona-viruksen takia. 

Jokainen päivä alkaa klo 7 jälkeen, kun tyttö pyörii sängyssä ja sanoo: "Isi laita peitto päälle - missä pieni koira on? - isi ottaa ison koiran - isille peitto päälle". Koko aamupäivä menee tutulla kaavalla, ainoastaan leikkipuisto ennen lounasta vaihtelee. Iltapäivällä mummo ja pappa leikkivät tytön kanssa jonku tunnin, kun itse voin vapaasti tehdä mitä huvittaa. Eli käytännössä fiksailla tuota kesäautoani. 

Päivällisestä eteenpäin ilta noudattaa jälleen tuttua kaavaa. Ruokahommien jälkeen leikkipuistoon, iltapuuro klo 19, iltatoimet ja tyttö nukkumaan. Mummon kanssa pelataan yksi skipbo-peli, sitten tv:stä uutiset ja ysiltä joku elokuva ainakin toiseen mainostaukoon asti. Sitten kiireesti nukkumaan, ettei oma herääminen veny niin pitkään, että tuo yksi höpöttelijä ehtii sängyssä jo siihen viidenteen lauseeseen: "pissa tuli". 

Vielä ei ole mitään tietoa Qatariin muuton suhteen. Satojatuhansia muitakin on jonossa odottelemassa maahan pääsyä ja tällaiset vapaamatkustajat ei varmaan ole ihan siellä listan kärkipäässä. Mutta asiasta on turha stressata, jos siihen ei voi itse vaikuttaa. Mennään päivä kerrallaan ja toivotaan, että saadaan viisumit ennen kuin vaimo tulee maitojunalla Qatarista takaisin. Suomessa kun meillä ei ole enää mitään, ei juuri työ- eikä yöpaikkaa. 

Elokuvassa tarinan opetus oli jotenkin niin, että vaikka saman päivän eläminen kerta toisensa jälkeen saattaa tuntua välillä tylsältä, niin siitä kannattaa kuitenki ottaa kaikki mahdollinen ilo irti. Ja päivästä toiseen jatkuvasta aikasilmukasta pääsi eteenpäin vasta sitten, kun laittoi muiden tarpeet omien edelle. Mutta eihän se elämä koskaan mene kuin elokuvissa! 

Kommentit

  1. Aivan huippuja nämä sinun kirjoitukset. Me entiset työkaverit ruokatauolla aina luetaan ja saadaan näin iloa harmaaseen työpäivään eikun....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että sielläkin ollaan hengessä mukana. 😅

      Poista

Lähetä kommentti