Kulttuurieroja

Kuukauden päivät on nyt totuteltu asumaan ihan vieraassa ympäristössä ja se aika on vierähtänyt kyllä nopeasti. Vaikka arabikulttuuri poikkeaa aikalailla totutusta, niin kulttuurien yhteentörmäyksiltä on silti vältytty. Jos kaupassa myytävä kana on teurastettu nokka mekkaan päin käännettynä tai nakeissa ei ole possun lihan kaltaisia ainesosia, niin eipä noista haittaakaan ole.

Muslimien suhde alkoholiin on myös täysin erilainen kuin Suomessa. Koko maassa on vain yksi kauppa, josta voi ostaa alkoholia (ja possun lihaa) ja meiltä sinne on matkaa noin 25km. Kaupassa asiointiin pitää olla työnantajan lupakortti ja ostoksiin saa käyttää vain tietyn prosenttiosuuden palkastaan. Mitähän ne siellä sanoisi tällaiselle työttömälle koti-isälle, joka kaipaisi vain paria siivua pekonia? Alkoholin suhteen aivan sama minulle. Vaikka oma uskonto ei alkoholin käyttöä kielläkään, niin harvemmin tuota tulee silti käytettyä. Saa nähdä miten sitten, jos käy kuten monelle muulle työttömälle, että päivät pitkät kotona ollessa se viina alkaakin maistua!

Mietin joskus kun lapsi oli päiväkodissa, että on tämäkin erikoista, että antaa nyt oma lapsi koko päiväksi toisten ihmisten huolehdittavaksi ja mennä itse siksi aikaa töihin. Mutta täältä päin maailmaa katsottuna siinä ei ole mitään kummallista. Täällähän miesten ei kuulu hoitaa lapsia ollenkaan ja jos lapsen äitikin on töidensä vuoksi estynyt hoitamaan lasta, niin helpointa on palkata lastenhoitaja (nanny). Usein matalamman hintatason maasta kotoisin olevalla nannylla saattaa olla myös pienet lapset kotimaassaan, mutta pitkien välimatkojen ja kalliiden lentojen vuoksi eivät näe toisiaan edes joka vuosi! Asia on jollain tasolla ymmärrettävissä, kun täällä tienatuilla rahoilla pystyy elättämään koko suvun kotimaassa. 

Liikennekulttuuri Qatarissa on mielestäni aika normaalia ison kaupungin menoa. Autojen väliin jäävät "marginaalit" on pienemmät kuin Suomessa missään. Jos liikenneympyrässä on auton mittainen väli, niin isolla autolla siihen mahtuu, mutta pienellä autolla kannattaa yrittää joku toinen päivä. Lämpimän ilmaston mukanaan tuoma juttu on myös se, että ulkona harvemmin kävellään paikasta toiseen, vaan kaikki autoa pidemmät matkat kuljetaan aina ilmastoidulla autolla. Tämä näkyy aika paljon liikennesuunnittelussa. Suojateitä ei juuri ole ja esteettömyyttä tai lastenvaunuilla liikkujia ei ole ajateltu yhtään. Jos tulee tarve ylittää vilkkaasti liikennöity tie, niin kannattaa tilata taksi. 

Työkulttuurista tällaisen työttömän on hyvä huudella, mutta sen verran olen kuullut ja nähnyt, että täällä tehdään aika pitkiä päiviä, mutta työn tuottavuudessa voisi joillain aloilla olla vielä parannettavaa. Meidän talon edustalla on ollut pitkään joku kuoppa tiessä ja sen kimpussa on nytkin kahdeksan työmiestä. Työpaikoilla on yleisesti aika tiukka hierarkia ja ylemmältä tasolta tulevia ohjeita ei pidä missään tilanteessa kyseenalaistaa.

Työntekijöitä täällä on kyllä aika paljon joka hommassa. Ruokakaupassa on erikseen työntekijät punnitsemassa hedelmät ja pakkaamassa ostokset kassan jälkeen. Vartijoita on joka kulman takana - onhan tämä henkirikoksilla mitattuna maailman turvallisin maa. 

Palkkatulosta kun ei tarvitse maksaa veroja, niin moneen hommaan työntekijän palkkaaminen on kannattavampaa kuin vaikka Suomessa. Virallinen työttömyysprosentti Qatarissa on maailman pienin (0,1%). Onhan peräti 85% maan asukkaista työn perässä maahan muuttaneita ja jos työt loppuu, niin loppuu myös oleskelulupa. 

Meidän tänne sopeutumista on helpottanut paljon, että täällä on paljon muitakin samassa tilanteessa olevia suomalaisia. Ravintoloita on kaikkialta maailmasta ja eräs ruotsalainen huonekaluketju, jonka valikoimista löytyy myös lihapullia. Tyttökään ei ole kyseenalaistanut täällä olemista kertaakaan ja vaimokin viihtyy töissä, niin mikäs tässä ollessa.