Matkalaukut purettu!

Matkalaukun purkaminen oli alkanut jo lentokentällä, kun laukkuhihnalla pyöri taas tutun näköinen laukku ilman neljättä rengasta. Tällä kertaa sitä rengasta ei enää näkynyt ja olin väsynyt, niin aivan sama. Kolme rengasta riitti hyvin matkalla taksiin. Laukun sisältö oli kuitenkin tallessa ja kunnossa. 

Kaikenlaista tarpeellista ja turhaa sitä tulikin pakattua mukaan, mutta yksi Suomen tuliainen ei käynyt edes mielessä. Termostaattinen suihkuhana olisi ollut kiva tuollaisen vipuhanan tilalle, josta tulee vuorotellen kylmää ja kuumaa. Toki ei sellaisen vaihtaminen olisi onnistunut, kun meidän molempien kylpyhuoneiden suihkut on tällaisia seinän sisään integroituja moderneja versioita. Onneksi ei ole sentään koko suihkukopin katon kokoista sadesuihkua, josta ei pääse väärän lämpöistä vettä edes karkuun, kuten kerran Dubaissa. 

No kyllä täällä silti pärjäillään. Viikko karanteenissa vierähti nopeasti. Tytöllä riitti tekemistä uuden leikkikeittiönsä kanssa ja netflix oli mukava palvelu taas useamman vuoden tauon jälkeen. Ulkoilmaa pääsi tunnustelemaan parvekkeelta ja kauppaostoksia pystyi ravintolaruoan lisäksi tilaamaan kotiin, niin mikäs siinä ollessa. 

Hieman kauhistelin ennen tänne muuttoa, että keittiön hanasta tulevaa vettä ei voi juoda tai käyttää ruoanlaittoon! Tai kuulemma voi, mutta veden maku ei ole kovin hyvä. No meillä on täällä kuitenkin sellainen toimistoista tuttu vesiautomaatti, jonka toisesta hanasta saa kylmää vettä ja toisesta kuumaa vettä! Nyt parin viikon jälkeen tuntuu hassulta, että Suomessa on pitänyt laskea litratolkulla vettä hanasta saadakseen lasillisen kylmää vettä ja teeveden keittämiseen käyttää lisäksi vielä vedenkeitintä. 

Heti tänne päästyämme sosiaaliseen mediaan alkoi tulvia kuvia ensilumen peittämistä maisemista Suomessa, mutta täällä päivälämpötila huitelee vielä noin 30 asteessa. Parasta on kuitenkin illalla viiden jälkeen, kun auringon laskettua tulee ihan pimeää ja kaupungin valot syttyy, mutta lämpötila ei merkittävästi laske edes yöksi. 
Viikon karanteeni päättyi, kun kuudentena päivänä saapumisesta kävimme tytön kanssa koronatestissä ja seitsemäntenä päivänä negatiivisten uutisten jälkeen paikallinen korona-sovellus vaihtoi tilansa keltaisesta vihreäksi. Täällähän kaikkien yli 18-vuotiaiden piti asentaa sovellus jo lentokentällä ja teini-ikäistenkin sellainen on syytä asentaa, sillä kaikkien yli 12-vuotiaiden pitää näyttää sovellusta aina ostoskeskukseen tai ravintolaan mennessä, nopean kuumemittauksen lisäksi.

Karanteenin päätyttyä kiersimme neljä päivää ja viisi iltaa tytön ja syyslomalla olevan vaimon kanssa tutustumassa kaupunkiin ja muihin suomalaisiin. Nyt viimeisin viikko on saatu kokeilla miltä normaali arki tytön kanssa tuntuu. Ja vielä ei ole kyllä tylsää hetkeä tullut. Talon alakerrasta löytyy niin paljon tekemistä lapsen kanssa, että joka päivä ei ole ehditty käydä edes ulkona. Ulos lähteminen ei toki ole kovin työlästä, pukkaa vain kengät jalkaan ja keskipäivällä muistaa suojautua auringolta.

Olemme kyllä sopeutuneet tänne aika hyvin, vaikka jostain kulttuurieroista ehkä riittäisi juttua yhden blogitekstin verran. Yhden tunnin aikaeroonkin on sopeuduttu, mikä nyt on aika luonnollistakin, kun lähtiessämme Suomessa käytössä ollut kesäaika on sama Qatarin ajan kanssa, ja nyt vain jätettiin kellot siirtämättä. Näin meiltä jää talviaika kokematta ihan kirjaimellisesti. Sen sijaan viikko on täällä yhden päivän edellä. Viikonloppu on perjantaista lauantaihin ja sunnuntaina on jo ensimmäinen arkipäivä. Mutta tytön kanssahan meillä on aina kesäloma ja "lauantai".

Kommentit