Joulu aavikolla

Kun alkusyksystä jumituimme Suomeen odottelemaan maahantulolupia Qatariin, niin samalla alkoi olla aika selvää, että jos tänne joskus päästään, niin jouluksi ei sitten tulla Suomeen. Nythän tilanne on se, että lähteä kyllä voisi, mutta paluusta ei olisi täyttä varmuutta, paitsi "työviisumin" omaavan vaimon osalta. Lisäksi koko joululoma menisi karanteenissa ja edestakaiset lennot maksaisi tälle porukalle yli 3 000 euroa. Niin ollaan nyt sitten joulu ja vuodenvaihde ensimmäistä kertaa ulkomailla. Itseasiassa jouluaatto vietetään nyt myös ensimmäistä kertaa ihan vain oman perheen kesken! 

Joulusauna ja monta muuta jouluperinnettä meiltä jää tällä kertaa väliin, mutta pitää ajatella tätäkin vain yhtenä kokemuksena, jota voi sitten tulevina vuosina muistella. Jouluateriallekin on luvassa pieniä muutoksia, kun possunlihaa täältä ei taida saada mistään. Glögi, piparit ja joulutortut eivät myöskään ole sellaisenaan kaupan hyllystä ostettavissa, mutta tarvikkeet löytyy ja itse tehtyinähän nuo muutenkin maistuvat paremmilta. Tyhjän kinkkulautasen viereen kuuluisi toki lisukkeeksi lanttu- ja porkkanalaatikot, mutta niitä imeltäessä saattaisi tämän kamelin selkä katketa, niin ehkä luovitaan jouluruokailujen läpi jollain uunilohen tai kalkkunan tapaisella aterialla. Eihän sitä tiedä vaikka keksitään joku uusi jouluruoka "tuliaisina" Suomeen vietäväksi tai aloitetaan jokin uusi jouluperinne. Joulupäivän aamuna voidaan käydä vaikka meressä uimassa! 

Jos täällä joulun vietosta pitää jotain muuta positiivista keksiä, niin tämä muuttamisesta ja talon tyhjentämisestä seurannut minimalismi saa myös tänä jouluna kivasti tuulta purjeisiin! Nimittäin joulupakettien lähettäminen Suomesta Qatariin maksaa satoja euroja/paketti ja näin ollen emme tule saamaan yhtään konvehtirasiaa, kirjaa tai villasukkaa sukulaisilta joululahjaksi. Nämä asiat on myös aika hankalia meidän ostaa täällä toisillemme, joten jouluaattona kuusen alla taitaa olla lahjapaketteja yhtä vähän kuin muovikuusen neulasia. 

"Mitä ostaa lahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea?"

En tiedä johtuuko se tästä ajasta, kun kaikesta kuluttamisesta pitäisi kokea ilmastoahdistusta vai jatkuvasta asunnosta toiseen muuttamisesta, mutta itse en ole viime vuosina arvostanut joululahjojen saamista enää samalla innolla kuin lapsena. Vähiten innostunut olen ostamaan joululahjoja toisille aikuisille. Kaikilla on jo kaikkea. Helpoin on siis ostaa suklaata. Mutta se siitä uudenvuodenlupauksesta terveellisemmän elämän aloittamiseksi, kun joulun jälkeen omissakin kaapeissa riittää suklaata juhannukseen asti.

No jouluhan on muutakin kuin tunturi ja lunta - tai lahjoja ja kinkkua. Itselle se on nyt kerrankin kahden viikon loma, jolloin ei tarvitse matkustaa, pakata, purkaa, eikä suorittaa yhtään mitään. Piparit on leivottu, ikealainen kuusi koristeltu ja jouluvalot asennettu, niin ehkä se joulu tulee tänne aavikon keskellekin.