Onko aavikolla ruoho vihreämpää?

Täytyy myöntää, että onhan se aika hienoa, kun aamulla saa jäädä kotiin vaimon herätyskellon soidessa 5:50. Nukkumaan ei kuitenkaan voi jäädä, kun tyttö herää kuitenkin johonkin astioiden kolinaan tai viimeistään siinä seitsemän jälkeen, kun tulee aivan hiljaista. Joskus harvoin ollaan tytön kanssa herätty jo aamuneljältä, kun pikkukoira on heittäytynyt sängyn alle piiloon ja eihän se uni sitten enää tule (sille koirallekaan).

Hienoa on myös se, että voidaan mennä vaikka jo aamulla klo 8 takapihan uima-altaille. Sen kun vain puetaan uima-asut, päällysvaatteet ja aurinkolasit päälle sekä kerätään kassillinen uimaleluja ja eväitä mukaan ja valellaan itsemme aurinkorasvalla. Noin puolen tunnin pulikoinnin jälkeen onkin aika syödä eväät aurinkotuolissa kuivatellessa. Kahdella rasiallisella rusinoita saa helposti huulet sinisenä 25 asteisessa viimassa värjöttelevän lapsen pysymään hiljaa pukemisen ajan. Sitten asunnolle suihkuun pesemään se pesunkestävä aurinkorasva pois ja ripustamaan kaikki kastuneet lelut, uima-asut, pyyhkeet ja päällysvaatteet parvekkeelle kuivumaan. Aikaahan tuohon touhuun saa kulumaan sen verran mukavasti, että käydäänkin uimassa melkein joka päivä. Tämän vuoksi tytölle onkin kehittynyt uimataitojen lisäksi myös kidukset. 

Uima-altaan lisäksi meillä on toinenkin asunnon ulkopuolelle suunnattu ohjelmanumero siltä varalta, että leikkikeittiössä kattila palaa pohjaan tai sohvatyynyistä rakennetun majan seinät kaatuu päälle. Käymme päivittäin kävelyllä katsomassa koronan vuoksi suljettuja leikkipuistoja. Niistä on yleensä keinut viety pois ja muut laitteet mahdollisuuksien mukaan deaktivoitu. Yksi veneen tapainen leikkipuistolaite ollaan kuitenkin tästä lähistöltä löydetty, missä on ruori ja kaukoputki ja purjeessa käytön kieltävä lappu, mutta eihän lapsi sitä osaa lukea ja itse olen kasvanut jo yli koko laitteesta. Siellä ollaan käyty pimeän tullen leikkimässä ja syömässä rusinoita. 

Tällä 400 hehtaarin The Pearlin tekosaarella on muutenkin hyvää ajankulua käydä ihan vain kävelemässä ja bongailemassa hienoja autoja ja taloja. Tyttö tosin arvostaa enemmän valaistuja suihkulähteitä, kuin meluisia urheiluautoja. Siinä kävellessä tulee samalla sellainen 10-15 tuhatta askelta päivässä, vaikka en tiedä onko niiden askeleiden laskemisesta mitään hyötyä. Oikeastihan joku askelmittari pitäisi olla tuolla 2-vuotiaalla, että voisi ennen illan nukutushommia tarkistaa, että onko 100 000 askelta täynnä ja näin ollen edellytyksiä nukahtamiselle.

Vaikka nämä lapsen kanssa vietetyt päivät ovat kuinka ainutlaatuisia hyvänsä, niin kyllä päivän paras hetki on silti se, kun tyttö nukahtaa yöunille siinä kahdeksan maissa ja itsellä on ilta aikaa tehdä mitä huvittaa. Hän kun ei enää suostu nukkumaan päiväuniakaan ja viihtyy omissa touhuissaan vain yhdestä kahteen minuuttia kerrallaan, niin omat lepohetket on päivän aikana melko vähissä. Imurointi on ehkä ainut asia mitä voin tehdä niin, että tyttö jaksaa vartin katsoa tv:stä Pipsa Possua yksin! 

Onko se ruoho sitten vihreämpää täällä? Kaikki puitteethan täällä lämpimässä on kyllä niin kuin sitä joskus konttorituolissa haaveili. Lumen kolaamista ei ole tälle talvelle tiedossa, mutta sellaista hienoa hiekkapölyä kertyy kyllä parvekkeille ihan imuroitavaksi asti. Se nyt ei ole mikään yllätys täällä aavikolla. Siitä olen kyllä vähän yllättänyt, että miten nopeasti tästä kaikesta on tullut ihan tavallista arkea. Samat kotityöt ja ruoanlaitot ne on täälläkin vain tehtävä, vaikka siivoukseen ja ruokahuoltoon saa kyllä "ammattiapua" ihan puoli-ilmaiseksi. Koronaan varautuminen tekee tähän kyllä oman lisänsä, kun lapsen kanssa touhuaminen on aika rajoitettua. Sisä- ja ulkoleikkipuistot, sekä oman talon leikkihuoneet ja trampoliini ovat pois käytöstä. Mutta siitä huolimatta eri maiden korona-lukuja ja uutisia katsoessa olen kyllä tyytyväinen, että olemme juuri täällä Qatarissa!

Suurin yllätys mikä tänne muuton jälkeen on ollut, että Suomessa asuessa vielä luulin opettajilla olevan pitkien lomien lisäksi myös lyhyet työpäivät, mutta tämä paikka onkin ihan oma maailmansa. Koulujen lomat on kyllä aika samoihin aikoihin kuin Suomessakin, mutta töitä vaimo saa tehdä välillä koko valveilla olonsa ajan ja aina sekään ei riitä. Näin ollen lapsenvahdin pestini ei pääty ihan vielä klo 17 päivälliseen, kuten olin ehkä ennakkoon vähän ajatellut. Onneksi on kuitenkin viikonloput, jolloin tyttö saa kiskoa välillä kymmenestä muustakin sormesta. Lisäksi kolmena arki-iltana klo 20 jälkeen saan käydä ilman lastenrattaita lenkillä ja alakerran kuntosalilla, kunhan vain tyttö on siihen mennessä yöunilla. Nukkumaan on kyllä itsekin syytä mennä ajoissa, että jaksaa taas kuudelta nousta seuraavaan murmelin päivään. :) 

Kommentit