Yli sata päivää aavikolla asumista on nyt takana. Vaikka en oikeastaan tiedä voiko tätä ihan aavikoksi kutsua, kun ulkona on niin paljon istutettuja puita ja nurmialueita. Ja oikeastaan tällä meidän (The Pearlin) tekosaarella ei taida olla enää yhtään hoitamatonta aavikon kaltaista aluetta, ellei mukaan lasketa muutamaa vielä rakentamatonta tonttia. Se nyt on aika luonnollistakin, että joka neliölle täällä on saarella on jokin suunniteltu käyttötarkoitus, kun ihan ilmaiseksi näitä alueita ei ole tähän merelle rakennettu. Toisaalta tästä hommasta on kaikki luonnollisuus hyvin kaukana, kun kaikki istutukset vaativat kastelujärjestelmän ja jonkinlaisen lannoituksen silloin tällöin, kun taivaalta sitä vettä ei juuri sada ja maaperä on varmasti aika köyhää. Sitten se köyhyyskin tuntuu välillä olevan täältä aika kaukana, mutta se onkin ihan toinen tarina.
Edellisessä blogitekstissä taisin jo valmiiksi iloita huvipuistojen avautumisesta ja nyt parin viikon aikana niitä ollaankin saatu kiertää ihan tosissaan. Vaimo oli korona-altistuksen vuoksi yhden viikon karanteenissa, eli käytännössä etätöissä. Ja silloin kun opettaja on etätöissä, niin meillä tytön kanssa tehtävä on pysyä poissa kotoa noin aamu kahdeksasta iltapäivälle kolmeen asti. Ulkonahan tuota aikaa ei pysty millään olemaan, joten kauppakeskukset ja niiden juuri avautuneet huvipuistot oli meille nyt uusi tapa viettää kokonainen päivä poissa kotoa. Täytyy tässä heti myöntää, että tällainen vaatimaton suomalainen menee aika sanattomaksi, kun näkee ison huvipuiston kera maailmanpyörän ja vuoristoradan rakennettuna sisätiloihin! Toisaalta se sisätiloihin rakentaminen nyt on maan tapa, kun ulkona on kesäkuukausina liian kuuma oleilla ja silloin koulujen loma-aikanahan se taitaa kovin sesonki olla täälläkin. Ostoskeskuksia ja niiden erilaisia teemapuistoja täällä kyllä riittää, että suosittelen kyllä lämpimästi kellä nyt vain on yli viisi vuotiaita lapsia. Tällaisen 2-vuotiaan kanssa niissä ei ole ihan mitään sopivaa laitetta.
Eipä siinä. Parivuotiaan kanssa oleilu ostoskeskuksessa nyt on vain sitä, että koittaa löytää jonkin lapselle sopivan ravintolan ja sitten käy siellä syömässä. Sen jälkeen koittaa löytää jostain lapselle sopivan vessan ja sitten käy siellä vessassa. Näiden jälkeen voikin alkaa etsimään jotain syötävää jne. Jos yrittää liikaa keksiä huvituksia tai kuluttaa aikaa ostaakseen jotain, niin päätyy vain käyttämään nälkäänsä huutavaa lasta vessassa ja syöttämään lasta, joka valittaa jo vessahätäänsä. Lapselle ostari-päivästä jää kuitenkin eniten mieleen se 0,5 euron hintainen metromatka, jos on päästy vielä eteen istumaan.
Meidän oman talon leikkihuoneiden odotettiin avautuvan tässä samassa rytäkässä muiden sisä- ja ulkoleikkipuistojen kanssa, mutta turhaan. Ne eivät kuulemma ole rinnastettavissa huvipuistoihin, joten niiden avautumisesta ei ole nyt mitään aikataulua tiedossa. Saa nähdä myös milloin maan koronarajoituksista päättävät johtajat hoksaavat määrätä myös meidän talon koko talven kiinni olleen saunan avattavaksi.
Sitten hieman vessa-asiaa. Joskus Suomessa asuessa kritisoin sitä, että miksi yleisissä vessoissa potta tai pienemmälle vauvalle tarkoitettu hoitotaso sijoitetaan usein vain ja ainoastaan naisten vessaan ja miehet saavat hoitaa lapsensa ilmassa. Täällä tasa-arvo toteutuu paljon paremmin, kun pottia ei käytetä koko maassa. Lisäksi ehdottomasti positiivinen juttu on se, että maksuttomia yleisiä vessoja on täällä joka kulmalla, jopa usein ulkoleikkipuistojen läheisyydessä. Ja se jos mikä on lapsen kanssa touhutessa paljon kätevämpi systeemi, kuin Suomessa, jossa julkisesta virtsaamisesta uhkana on 40 euron sakko ja rikosvälineen menetys valtiolle. Eikä julkinen vessa täällä ole koskaan mikä tahansa bajamaja, vaan siellä on aina henkilökunta sanomassa "Good morning Sir, how are you?" (illallakin). Sitten aina on lisäksi vielä se tilavampi invavessa, mikä on nimenomaan lastenvaunujen kanssa pyöriessä huomattavasti kätevämpi vaihtoehto, kuin tavallinen sisäänpäin avautuvalla ovella varustettu pikku koppi. Inva-wc sisältää myös hälytyspainikkeineen enemmän virikkeitä lapselle. Yhtä asiaa olen kuitenkin aina silloin tällöin pikkukoppiin lapsen kanssa ahtautuessa ihmetellyt. En ihan oikeasti ole vielä kertaakaan täällä asuessa nähnyt yhtään invalidia tai lastenvaunuja työntävää miestä, niin miten on mahdollista, että se miesten puolen invavessa on aina varattu!
Kommentit
Lähetä kommentti