Mitäs tänään syötäisiin?

Jos välillä on vaikeaa keksiä aihetta mistä kirjoittaa, niin sitä on myös aiheeseen liittyvän kuvan ottaminen. Tässäpä siis laskiaisen kunniaksi kuva joulukuisen Qatarin kansallispäivän jälkiruoasta. Eilen oli toki myös ystävänpäivä, mutta me vietimme sitä jo perjantaina, kun oli paikallinen pyhäpäiväkin ja vaimolla vapaata töistä. Ei me kyllä yleensä ystävänpäivää juhlita mitenkään, mutta perinteenä on kuitenkin ollut joka päivä syödä jotain - niin myös ystävänpäivänä! Tällä kertaa kävimme vaimoni ja parhaan ystäväni kanssa kolmistaan erään 5 tähden hotellin ravintolassa brunssilla. Vaikka ennakkoon vähän mietin, että mitä siitä 2-vuotiaan kanssa tulee, niin yllättävän hienosti hän jaksoi syödä ja istua paikoillaan kokonaista 2,5 tuntia! Ystävänpäivän aikaistamista perjantaille puolusti myös se, että kyseinen perjantai-brunssi on tarjolla vain ja ainoastaan perjantaisin.

Mutta mitäs täällä syödään arkena? Jos vuosi sitten meillä Suomessa arjen ruokailut menivät käytännössä niin, että heti töistä tullessa heitin jauhelihan ja sipulin pannulle ja siitä valmistui mikä tahansa ruoka, josta riitti seuraavalle päivälle töihin lämmitettäväksi. Ravintolakäynnit eivät olleet meidän viikko-ohjelmassa juuri koskaan, kun ruokaa pystyi tekemään paljon nopeammin ja halvemmalla ihan vain kotona. Nyt vuoden takaiseen verrattuna meidän ruokailuissa ei ole muuta yhtäläisyyttä, kuin se että syödä sitä pitää täälläkin. Ensinnäkin täällä ei ole myynnissä vakuumiin pakattua jauhelihaa tai kalaa, joka säilyisi viikon jääkaapissa, vaan kaikki liha on paistettava viimeistään seuraavana päivänä tai sitten pakastettava / ostettava pakasteena. Lisäksi kaikki sipulista tomaatteihin pilaantuvat huomattavasti nopeammin kuin Suomessa. Eli se, että tekee päivällisen itse kotona paistinpannulla vaatii vähän enemmän kaupassa käyntiä, suunnittelua ja aikaa, kuin Suomessa. Sitten se voi vielä joissain tapauksessa tulla myös ravintolaruokaa kalliimmaksi. Aina ei toki ole aikataulullisesti järkevää lähteä ravintolaan syömään, mutta ruoan tilaaminen kotiin toimii täällä myös todella hyvin. Tässä 30 - 45 min toimitusajan päässä olevia ravintoloita ja kauppoja on satoja ja kuljetusmaksu asunnon oven taakse on korkeintaan 2,5 euroa. 

Lapsi kun on nyt siinä iässä, että hän seuraisi mielellään avoimen uunin luukun päällä seisoen, kun isi pyörittelee jäistä kanaa paistinpannulla, niin meillä on siirrytty päivällisen suhteen lähes pelkästään uuniruokiin. Ne kun eivät vaadi aktiivista kokkausta kahta minuuttia pidempään ja päivällisen ajoittaminen klo 16 aikoihin onnistuu ruokatilausta helpommin. Lounas-aikaan taas harvemmin ollaan tytön kanssa kotona, niin käydään silloin jossain ulkona syömässä. Ravintolassa lounastamiseen toki liittyy muutamia perustavanlaatuisia haasteita. Ensimmäisenä se, että meidän klo 11 lounas on täällä illallis-kulttuurissa jotain ennen kuulumatonta. Itse kun en juuri ilta- tai aamupalaa syö ja tyttökin on aamupalansa syönyt jo ennen aamukahdeksaa, niin kyllä meillä nälkä olisi jo vähän aiemminkin, mutta useat ravintolat avaavat ovensa vasta klo 12 jälkeen. Tai sitten aamusta asti auki olevassa mäkkärissä on klo 11 asti käytössä aamupalalista. Korona on toki myös rajoittanut ravintoloiden asiakaskapasiteetin 15%:iin sisätiloissa ja 50%:iin ulkotiloissa. Meihin tuo ei silti vaikuta, kun puolenpäivän kieppeillä ruokaillessamme olemme aina olleet ainoat asiakkaat!

Toinen ravintolaruokailuun liittyvä haaste on ruoka itsessään. Jos ruoan nimessä tai selitteessä on yhtään mitään viitteitä mausteisuuteen (spicy), niin se on aivan liian tulista jopa minulle, joka vielä Suomessa asuessa luulin pitäväni tulisesta ruoasta. Ruoka voi olla myös liian tulista lapselle, vaikka mausteisuudesta ei olisi mitään merkkejä. Onpa joskus mäkkärin kokillakin lipsahanut ei-tulisena tilattuun kanatortillaan kanan palat vahingossa siitä väärästä korista. Mutta eihän me suomalaisina valiteta, vaan tilataan jäätelöt jälkkäriksi. Olipa ravintolaruoka tulista tai ei, niin kylkeen tulee aina ranskalaiset. Jos tilaa vähän hienommastakin ravintolasta kanaa ja kasviksia, niin kylkeen ui listan ohi silti ne ranskalaiset. Mistä tahansa pikaruokapaikasta jos koittaa tilata pelkän hampurilaisen ja juoman ja vielä korostaa haluavansa vain hampurilaisen ja juoman ilman ranskalaisia, niin mukaan tulee ranskalaiset. Niin erikoista kuin se onkin, niin ateria ranskalaisineen on myös edullisempi kuin ilman niitä. Onneksi lapsi ei vielä kamppaile paino-ongelmien raskaassa sarjassa ja tykkää erityisesti juuri ranskalaisista. Niitä on hänen myös helppo omatoimisesti popsia, ellei niitä sitten ole hunnutettu jollain chilijauheella tai mukana ole tavalliseksi ketsupiksi naamioitua "hieman" tulisempaa ketsuppia.

Sitten pari sanaa kebabista. Tai jossain ravintolassa se kirjoitetaan myös muotoon kabab. Pelkkiä konsonantteja sisältävässä arabian kielessä kun vokaalit voivat olla ihan mitä vain. Näin on myös sen itse kebabin kanssa - se voi olla ihan mitä vain! Yleensä grillivartaassa kypsennettyjä isoja naudan- tai kananlihakuutioita tai sitten sellaisesta ihan oikeasta kebab-eläimen kyljestä veistettyä pientä ja kuivaa silppua, joka tarjoillaan joskus jopa ilman salaatteja ja kastikkeita tortillalevyyn käärittynä. Olipa koostumus kumpi vain ja halusit tai et, niin mukaan tulee aina ranskalaiset. Mutta sitä olen vähän tässä ihmetellyt, että vaikka sadoista ravintoloista ehkä puolet tarjoaa toinen toistaan erilaisempaa kebabia, niin suomalaiseen suuhun sopivaa pitkää kebab-lastua täältä ei ole vielä löytynyt.

Mistään kulttuurishokista ei ainakaan näin ruokakulttuurin osalta voi silti vielä puhua. Onhan täällä paljon todella hyviä ravintoloita kaikkialta maailmasta ja suomalaiseen suuhun sopivia lihapulliakin löytyy, kunhan vain tilaa oikeassa paikassa kebabia. Mutta jos täältä joskus Suomeen päästään, niin on mulla kyllä ensimmäiseksi viikoksi jo ruokalista mietittynä. Yksi ruokakulttuuriin vähän liittyvä juttu meillä on täällä kuitenkin vielä kokematta. Ramadan alkaa huhtikuussa ja sehän tarkoittaa sitä, että kuukauteen ei voi syödä ravintoloissa tai muutenkaan julkisesti, kuin vasta illalla auringon laskettua! Ruoan tilaaminen kotiin pitäisi onnistua sikäli mikäli jokin pelkkään noutoruokaan luottava ravintola pysyy auki myös päiväsaikaan. Tytön kanssa olemme tuohon koitokseen valmistautuneet niin, että varasimme ramadanin ensimmäiselle päivälle lennot Suomeen.