Junan valoa tunnelin päässä

Viime viikolla kiristyi taas hieman korona-rajoitukset, kun muuan britti-variantti niittää täälläkin satoaan. Uusista rajoituksista merkittävimpinä lisäyksinä talomme uima-allas ja kuntosali menivät kiinni ja kaikkiin kauppoihin tuli K12 ikärajoitus. Lapsethan eivät tunnetusti koronaa levitä, mutta lasten porttikiellon syynä onkin kauppoihin juuri ilmestyneet suklaamunat. Lähestyvän ramadanin vuoksi kun kaikenlaisia paaston rikkovia houkutuksia tulee välttää, niin tuo on kyllä kaikista voimakeinoista nerokkain. Uima-altaan sulkemisen en myöskään usko liittyvän koronan torjumiseen. Meille tytön kanssa parhaimpaan uintiaikaan, eli arkiaamuina kun olemme koko talven ajan olleet ainoat uimarit. Mutta eipä näistä asioista jaksa valittaakaan. Meillä on kuitenkin alle kaksi viikkoa jäljellä, ennen kuin lennetään ja junaillaan itsemme Suomeen, jossa odottavat ihan uudet (oikeasti ihan samat) ongelmat.

Korona-rajoitusten suhteen tässä ikään kuin ympyrä sulkeutuu. Syksyllä meidän maahan saapuessa olivat kauppakeskukset juuri avautuneet lapsi-asiakkaille. Vuoden vaihteen jälkeen avautuivat kaikki leikkipuistot, vain sulkeutuakseen taas kuukautta myöhemmin. Nyt rajoituksissa on palattu siihen puolen vuoden takaiseen tilaan, jossa lähes kaikki on kielletty. Seuraava pelätty vaihe on vuoden takainen täydellinen lockdown, jolloin mukana on ollut jonkin tasoinen ulkonaliikkumiskieltokin. Mutta on tässä jotain positiivistakin, kun oikein miettii. Asunnosta poistuessa kun on koko talven pitänyt käyttää maskia, niin nyt sitä naamaria ei juuri tarvitse! Lapsen kanssa kun on aika vähän syitä poistua asunnosta.

Tai no on meillä takapihalla vielä yksi liukumäki auki ja varhain aamulla tai illalla auringon laskettua se ei ole edes polttavan kuumakaan. Hiekkaakin täällä riittää ämpäriin lapioitavaksi asti ja merivesikin on vielä sopivan lämpöistä uimiseen. Keskipäivällä jos kotona oleminen ei kiinnosta ja ulkona ei "tarkene", niin voidaan ajella metrolla (tai oman talon hissillä). Kunhan muistetaan olla pysähtymättä enää mihinkään ostoskeskukseen tai leikkipuistoon jalottelemaan tai tuonne alakerran kahvilaan syömään eväitä. Voidaan me myös vielä kylästellä tai käydä tavalliseen tapaan ravintoloissa syömässä. Näistä kummastakaan ei vain saa muodostua yli viiden hengen tapaamista sisätiloissa. 

Oli miten oli, niin tämä on tällä tietoa viimeinen blogipäivitys tämän Qatarin kevään osalta ja seuraava teksti kirjoitellaankin Suomesta. Aika on mennyt kyllä yllättävän nopeasti, vaikka ei olla tehty täällä mitään järkevää koko talvena. Mutta sitähän se aina ulkomaan lomilla on. Tyttö on kasvanut iässään neljänneksen 2-vuotiaasta 2,5 vuotiaaksi ja itse myös 33 vuotiaasta noin nelikymppiseksi. Nyt kun tätä lomaa on vielä tavallisen ulkomaanmatkan verran jäljellä, niin pitää kai se vielä kiertää joku museo (ne kun vielä ovat auki) ja yrittää nauttia tästä 30 asteen helteestä, mikäli se lämpötila nyt enää sinne asti laskee.

Kommentit