Matka jatkuu

Täällä tämä Nuuskamuikkunen pakkailee kamppeitaan ja lähtee parin viikon päästä taas talveksi etelään. Mukaan lähtee myös viime syksystä vuodella kasvanut Pikkumyy ja vihdoinkin samaan aikaan vieressä lentää myös noidan lapsenlapsi Aliisa. Ei nyt sentään ihan! Itseni vertaaminen Nuuskamuikkuseen ontuu myös sen verran, että minä en tuo maahan nuuskaa edes omaan käyttöön. 

Mukaan lähtee tällä kertaa myös tietokone, jolla olisi tarkoitus aloittaa kuvien piirtely samaiseen firmaan, josta vuosi sitten niin kevein askelin lompsin tuolle loputtomalta tuntuneelle rantalomalle. Töiden aloituksen mahdollistamiseksi meidän 3-vuotias pääsee myös päivähoitoon ikäistensä suomalaislasten seuraan. Vaihtelua viime talveen on siis luvassa, tai ainakin päivän piirustusten aiheet muuttuvat hieman tylsemmiksi.

Blogi täytti kesäkuussa vuoden ja sivunlatauksia on kertynyt yhteensä jo yli 11 000! Vuosi on kulunut myös siitä, kun hymyssä suin suljimme juuri remontista valmistuneen rintamamiestalomme oven viimeisen kerran ja luovutimme avaimet vähintään yhtä onnellisille uusille omistajille. Olihan se talon myynti tietyllä lailla helpotus, kun ei tarvinnut talven aikana miettiä, että miten se vuokralaisille tai tyhjilleen jätetty talo siellä yli 6 000 km:n päässä pärjäilee. Mutta talosta luopumisen hinta oli nyt se, että elimme kuluneen kesän matkalaukkujen kanssa sukulaisten nurkissa ilman omaa tukikohtaa.
"Vuonna 1883 irtolaisiksi määriteltiin työtä vieroksuvat työkykyiset sekä huonomaineiset kuljeskelevat henkilöt." - wikipedia
Kesä kodittomia irtolaisina kului pitkälti lapsen molemmissa mummoloissa ja mökeillä sateen raikastamaa ilmaa hengittäessä. Saunomisesta ja kylmistä pulahduksista järveen alkoi myös nauttia ihan eri tavalla, kun Qatarissa saunaan ei päässyt kertaakaan. Tämän kesän ohjelmassa on ollut myös jotain raksahommaa ja polttopuiden tekoa, mutta tuollainen kuntouttava työtoimintahan on vain hyväksi tällaiselle vuode(n) levossa olleelle bloggaajalle. 

Ollaan saatu jonkin verran kavereita Qatarista ja siellä ihmisiin tutustuminen onkin aika helppoa, kun ollaan kaikki ikään kuin samassa veneessä. Mutta sehän tässä talveksi etelään lähdössä on, että Suomen sosiaalisia suhteita ei saa kovin helposti mukaan tuonne yksinäisten vuorten taakse. Tuntuu kuitenkin ihan mukavalta nyt kesän jälkeen palata "kotiin", jossa meitä odottaa sama tuttu asunto ja tutut kuviot siellä. Lapsellekaan ei tarvitse ulos lähtiessä enää pukea takkia tai edes kahta paitaa päällekäin koko talvena. Mutta ennen kaikkea se, että matkalaukun voi vihdoin taas tyhjentää omaan vaatekaappiin ja olla hetken ihan vain kotona. Melkein voisi laittaa vaikka saunaankin tulet. 

Kommentit