Takaisin sorvin ääreen

Taas sama juttu! Vaikka sitä tekee matkaa Qatariin koko päivän ja alkuyön, niin vasta lentokentän ulko-oven liukuessa auki sitä tajuaa, että mille leveysasteelle sitä on oikein tullut. Vastassa on sellainen pehmeä löyly, joka saa huoneenlämpöisen matkalaukun pinnan kosteaksi ja väsyneenkin matkamiehen pakkaamaan perhettään kiireesti ilmastoituun taksiin. 

Saavuimme maahan tasan kolme viikkoa sitten ja pari kuukautta aiemmin kuin viime syksynä. Ja voin kertoa, että ulkolämpötila ja uv-indeksi ovat tällä hetkellä sellaiset, että auringon kanssa samaan aikaan ulkona on aika turha näyttäytyä - ainakaan ennen lokakuuta. No täällä "merellä" sentään tuulee? Joo kyllä! Mutta sehän ei viilennä, niin kauan kuin ilma on ruumiinlämpöä kuumempi. Kravun kääntöpiirin läheisyydestä muistuttaa myös se, että vaikka kesäpäivänseisaus on ohitettukin aikoja sitten, niin puolilta päivin aurinko paistaa vieläkin aikalailla kohtisuora ylhäältä. Niinpä kauppareissulla on turha etsiä kadun varjoista puolta, ellei etene aivan rakennusten vierustoilla. Mutta se nyt ehkä näyttäisi siltä, kuin leikkisin jotain lasten pihapeliä.

Onneksi täällä maassa tekniikka toimii ja ruokaostoksista lähtien ihan kaiken saa tilattua puhelimella kotiovelle nopeasti ja monesti myös ilman kuljetusmaksua. Tai no ei ihan kaikkea, vaan Suomesta mukaan pakkasimme putkikassillisen ruisleipää, pekonia, piparkakkumaustetta, siirappia, luumuhilloa, liivatelehtiä, salmiakkia, erästä sinistä suklaata ja yksi pussillisen puuroriisiä riisipuuroa varten. 

Tekniikka täällä toimii myös siinä mielessä, että voin tänään (16 kuukauden "lomailun" jälkeen) aloittaa etätyöt Suomeen ihan samalla tavoin, kuin jos alkaisin tehdä niitä Suomesta käsin. Näin kesäaikaan ei ole sitä normaalia +1 tunnin aikaeroakaan, mutta arkipäivät (ja lapsen hoitopäivät) ovat täällä sunnuntaista torstaihin. Joten pitää hieman varautua tekemään töitä myös perjantaisin ja varoa aloittamasta työviikkoa soittamalla läpi kaikkia työkavereita ja asiakkaita. Puheluthan täältä Suomeen ja Suomesta tänne toimivat ihan Suomen hinnoilla, kun operaattori tukee WiFi-puheluita ja pysyn puhelun aikana asuntomme tai alakerran kahvilan WiFi-verkon ulottuvissa. Verotuskin menee samalla tavoin kuin Suomessa, sillä työnantajani on suomalainen yritys. Tämä on luonnollisesti vähän harmi 0%:n tuloverotuksen maassa työskenneltäessä, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää. Verotuksessa on kyllä yksi juttu, mihin ei vielä tässä vaiheessa ole antaa vastausta. Eli miten verottaja suhtautuu työmatkavähennyksiä laskiessani päivittäiseen 12 432 km:n työmatkaani omalla autolla.

Korona-rajoitusten suhteen täällä on kesän jälkeen aikalailla täysin eri tilanne, kuin vielä keväällä. Talon palvelut on saunoja ja leikkihuoneita myöten nyt vihdoin avattu! Takapihan jäähdytettyä uima-allastakin voi periaatteessa taas käyttää, kuten julkisia leikkipuistojakin (kunhan yli 12 vuotiailla on kaksi korona-rokotetta). Sanoin periaatteessa siis siksi, että eihän tuonne ulos ole tällä helteellä mitään asiaa - ei uimaan, eikä leikkipuistojen tulikuumiin liukumäkiin, ellei siellä tarkoitus ole paistaa kanamunia ja pekonia. Sen sijaan klo 18 jälkeen, kun aurinko on laskenut ja ulkolämpötilakin on enää noin 35 astetta, niin uiminen valaistussa ulkoaltaassa on kyllä aika jees!

Kommentit