Kolmas kerta toden sanoo

Jos ensimmäinen Qatarin syksymme alkoi ihmetellessä uutta asuinpaikkaamme ja toinen toi mukanaan etätöiden ja tytön päivähoidon aloituksen, niin tämä kolmas syksy poikkesi kahdesta edellisestä vain sillä, että nyt mikään asia ei muuttunut aiemmasta. Asumme edelleen samassa asunnossa ja työ- ja hoitokuviot jatkuvat toistaiseksi ennallaan. Mutta vain toistaiseksi. Marraskuun puolivälissä opettajat (ja koululaiset) aloittavat 6 viikkoa kestävän talvilomansa täällä alkavien potkupallokisojen vuoksi. Järjestelyllä yritetään vähentää tämän miljoonakaupungin liikennettä, jotta pystytään vastaanottamaan toinen mokoma (eli miljoona) kisaturistia. En tiedä mullistaako jalkapallon MM-kisat omaa elämääni mihinkään suuntaan, mutta viimeistään tammikuussa elämä mullistuu sen verran, että perheemme pääluku kasvaa yhdellä silmäparilla! Muun muassa nämä aiheet ja vaimon 50 työpäivän mittaisen äitiysloman päättymisestä seuraava koti-isän pesti tuovat siis sisältöä seuraavan talven blogiteksteihin.

Tänä syksynä saavuimme maailman parhaalle lentokentälle ennätysaikaisin, elokuun alkupuolella. Tähän asti olemme lentäneet tuolla paikallisella ja maailman parhaalla viiden tähden lentoyhtiöllä, mutta viime talvena meillä ja naapureilla kylässä käyneillä vierailla oli sen verran paljon lentoyhtiöstä johtuvaa sekoilua Helsingin päässä, liittyen koronarokotustodistuksiin, -testitodistuksiin ja hotellivarauksiin, että päätimme viimeisimpien lentolippujen oston kanssa boikotoida tuota paikallista ja maailman parasta lentoyhtiötä. Oikeasti lentopetrolin hinnan tuplaantuminen kevään aikana yllätti myös meidät, joilla ei ollut vielä tarpeeksi ajoissa hankittuja suoria lentolippuja Suomesta tänne. Niinpä päädyimme kokeilemaan puolet halvempaa reittiä Turkin välilaskulla. En nyt mainosta tätäkään lentoyhtiötä, mutta joku yksisarvinen siinä nimessä tai logossa oli. Sen sijaan voin avata hieman meidän matkaa, jos vaikka joku muu joutuu joskus valitsemaan tälle välille muun, kuin tuon maailman parhaan lehtoyhtiön.

Helsinki-Vantaan check-in. Aina tuo sama jännityksen paikka, onko nyt kaikki paperit mukana, passit voimassa ja laukkujen painot sallitun rajoissa. Olimme ensimmäisenä jonossa. Virkailijan ystävällinen käden liike - nyt on meidän vuoro. Passit virkailijalle. Laukut puntarille 19,9kg - 19,9kg - 19,8kg, (yksi fazerin sininen olisi vielä mahtunut, ajattelen). 3 lentolippua ja passit käteen. 6 minuuttia meni. Uskomatonta! Melkein tirautan onnen kyyneleen. Turvatarkastus. Lapsikaistalla ei jonoa, (ehkä Suomessa huomenna alkava koulu vaikuttaa ruuhkiin). Loungeen syömään vuoden viimeiset karjalanpiirakat. Astumme koneeseen. Boeing 737-800, ei ehkä maailman paras, mutta se yleisin minkä kaikki tietää. Ei entertainment-näyttöä. Tyttö nukahti ja nukkuikin ensimmäisen lennon. Hymyilen vielä. Penkin selkänoja ei kallistu.

Turkin vanha lentokenttä, bussikuljetus, paljon ihmisiä, turvatarkastus, ei maskeja kellään, mutta ei vieläkään jonottamista. Inva-wc:stä löytyy posliinia, eikä tyypillistä "reikä lattiassa" -ratkaisua. Seuraava Qatarin jatkolento 30 minuutin päästä, mutta meillä liput vasta 3 tuntia myöhemmin lähtevään. Lounge oli kallis ja huono, ei haarukoita ja leikkipaikalla yksi lelu ja kolme lasta. Ikkunasta katsoimme aiemman Qatarin koneen lähtöä. Päätimme selviytyä.

Nyt on meidän jatkolennon vuoro. Bussikuljetus, onneksi vain lentokoneelle asti. Kone on tutun tyyppinen, mutta vielä vanhempi ja kuluneempi kuin Suomesta lähtiessä. Ei edelleenkään kallistuvaa selkänojaa. Tyttö ei nuku. En minäkään. Mietin loppumatkan säästynyttä 700 euroa. Se on kahden vuoden bensat Porscheen tai se on iPad, varavirtalähde, kuulokkeet ja laitteen täydeltä elokuvia ja kirjoja, sekä sämpylä. Qatarin lentokenttä, kaikki siistiä, yöllä hiljainen. Passin tarkastuksessa päivän ensimmäinen jonotus. Laukut hihnalta. Ulkona sauna. Uber-matka. Laukut hikoilee, minä itken. Vihdoin kotona. Kello on neljä, aamu sarastaa. Tyttö ei nuku. 

Voinko suositella Turkin välilaskullista reittiä Qatariin matkaavalle, jos maailman parhaan lentoyhtiön suora lentokin on tarjolla? No jos koko korona-ajan matkakassa on käyttämättä ja haluaa hyvän kokemuksen Qatarin lomasta ja aika on ehtinyt kullata muistoja lapsen kanssa lentomatkustamisesta, niin en kyllä voi suositella! Tai en tiedä. Kyllähän monet saa nautintoa pahemmistakin asioista. Mehän tuolla lennetään jatkossa, vaikka se ei olisi halvempikaan. Otetaan vain sillä lyhyemmällä vaihtoajalla, että ei joudu käymään vessassa Helsingin ja Qatarin välissä.

Mietin, että tähän loppuun mainitsisin jotain säästä ja ulkolämpötiloista, mutta luulen, että näitä kelejä voi päivitellä ihan yhtälailla vielä kuukaudenkin päästä, kun seuraavan blogitekstin on määrä ilmestyä. Sanotaan nyt sen verran, että tällä hetkellä ulkolämpötila on yön alimman 30 asteen ja päivän ylimmän 40 asteen välillä, joka tarkoittaa käytännössä, että pimeällä on ihan kiva uida jäähdytetyssä uima-altaassa. Kaikenlainen muu ulkona oleskelu on toistaiseksi "jäissä".