Poika tuli!

Nyt ehti kyllä vierähtää luvattoman pitkä aika edellisestä blogitekstistä. Joko tässä ei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista tai sitten on tapahtunut yhdelle miehelle ehkä liikaakin. On ollut töitä ja välillä taas ei. Jalkapallohulinaa kuukausi ja sitten rauhallisempaa. Kävimmehän me marraskuussa Suomessakin kolme viikkoa isäni kuoltua ihmettelemässä lumisadetta ja elämän rajallisuutta. Jouluviikolla myös isäni isä oli valmis lähtemään kunnioitettavassa 92 vuoden iässä. Nyt pari viikkoa ollaankin ihmetelty uutta elämää, kun meille syntyi täällä Qatarissa pieni poikavauva. Tai pieni ja pieni, kun synnytys piti juurikin hänen ison kokonsa vuoksi käynnistää hieman etuajassa. Painoa silti alle 4 kg. Hän on nyt siis juuri edesmenneen pappani vanhimman pojan vanhimman pojan vanhin poika.

Synnytyksessä kaikki meni hyvin ja toimenpiteenähän tuo oli luonnollisesti hyvinkin paljon samankaltainen kuin Suomessa. Vaimo voisi kertoa oman versionsa tapahtumista, mutta tämä on minun blogini. Synnytyssairaalaksi valikoitui yksityinen synnytyssairaala Sidra, joka oli täälläpäin ainoa, jonne mies sai tulla mukaan. Mukana piti olla myös avioliittotodistus, josta syynättiin vielä sitä vihkipäiväystä, ettei vain ole tapahtunut mitään rikollista, josta täällä voi joutua vankilaan! Erikoista oli myös se, että heti syntymän jälkeen vauvalle piti olla syntymätodistukseen koko nimi ja siitä myös arabiankielinen käännös. Syntymäpäiväkin tuli normaalin päiväyksen lisäksi myös islamilaisen kalenterin mukaisesti vuodelle 1444. Kaikista merkittävimmät asiat tässä ulkomailla synnyttämisessä olivat kuitenkin ne, että äitiysloma kestää vain 10 viikkoa ja vauvalla ei ollut syntyessään suomalaista henkilötunnusta ranteessaan. Hieman paperitöitä siis luvassa, mutta onneksi on juhannukseen asti aikaa, ennen kuin hänelle tarvitaan mitään passia vastaavaa matkustusasiakirjaa. 

Koronarajoitukset Qatarissa hellittivät käytännössä kokonaan marraskuussa jalkapallokisojen alkuun ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tällä hetkellä ainoastaan terveydenhoitolaitoksissa tarvitsee käyttää maskia ja näyttää Ehteraz - sovellusta (todistaakseen olevansa rokotettu tai ilman viime aikoina todettua tartuntaa). Synnytyssairaalaa varten jouduimme myös ottamaan koronatestit, sillä tuohon sairaalaan ei koronapotilaita oteta edes synnyttämään. 

Syyskuun alussa, kun kirjoittelin kuulumisia viimeksi, oli silloin ulkolämpötila vielä aika sietämätön, ellei sitten uinut pimeällä jäähdytetyssä uima-altaassa. Nyt vuoden kylmimpään aikaan tilanne on jo ihan siedettävä (+20 astetta), etenkin kun nyt on ollut poikkeuksellisen sateista. Qatarissahan sataa keskimäärin kahtena päivänä vuodessa ja nämä meidän kaksi edellistä talvea täällä ovat näyttäneet, että nekin "sadepäivät" voivat tarkoittaa alle vartin sadetta toisistaan erillisiä päivinä. Sattumaa ehkä, mutta heti putkimiehenä työskennelleen pappani siirryttyä pilven reunalle on täällä aavikollakin tullut vettä jo kuukauden ajan, ei toki ihan joka päivä, mutta silti ehkä 10 vuoden sademäärä kuukaudessa!

Kevät jatkuu tästä eteenpäin omien työhommieni vähetessä ja lastenhoitovastuun kasvaessa. Huhti-, touko- ja kesäkuu ollaan tällä tietoa päivisin lasten kanssa kolmistaan, kun rouva palaa äitiyslomansa jälkeen töihin tekemään vähän normaalia lyhyempää päivää. Jos keväälläkään ei uutta luettavaa ilmesty ihan joka kuukausi, niin lukekaa vanhoja tekstejä, osa niistä on myös ihan hauskoja.

Kommentit