Vauvan kuudesta ensimmäisestä viikosta on selvitty! Ei ei, taas tämä teksti alkaa näin. :) Ja milloin tästä elämästä tuli selviytymistä? En kyllä oikeastaan tiedä onko se vauvanhoito nyt nimenomaisesti sitä mistä pitää selviytyä, vaan kyllä ne on ne kaikki muut sellaiset pienet asiat mitkä kasaantuu, kun haluaisi vaan hetken levähtää sohvalla (vauva sylissä). Ja eihän meillä mitään oikeita haasteita arjessa ole, kun vuokralla asutaan ja ei tarvitse sähkölaskuistakaan huolehtia. Omia töitänikin pystyn tekemään vaikka 15 minuutin pätkissä ja mihin aikaan vuorokaudesta vain. Kesäistä ulkoilmaakin pääsen välillä tuohon parvekkeelle nuuhkimaan tai hiekasta pölyttyneitä terassikalusteita pyyhkimään. Vanhemmat ihmiset sanovat, että elämästä pitää nauttia juuri nyt, kun lapset ovat pieniä ja oma terveyskään ei vielä reistaile. Lego-palikat, joiden päälle astuu pimeässä tai pyykkitelineessä omaa vuoroaan odottavat vauvanvaatteet häviävät elämästä silmänräpäyksessä ja ovat juuri niitä asioita, joita eniten tulee vielä joskus kaipaamaan.
Vanhempia sukupolvia kannattaa välillä kuunnella, jotta ei haaskaa omaa nuoruuttaan kantapään kautta opetellessa. Ja sitten jos puhutaan oikein vanhoista asioista, niin nyt laskiaisen jälkeen olen miettinyt, että miksi niin monessa kulttuurissa ja uskonnossa on joka vuosi paasto? Eikä vain mainintana vuosituhansia sitten kirjoitetussa kirjassa, vaan täällä Qatarissakin se laittaa kerran vuodessa jokaisen asukkaan arkirytmit jollain tavalla uusiksi. Vaikka paastoaminen ei täällä pakollista olekaan, niin julkisesti syöminen ja juominen auringonnousun ja laskun välissä tulee olemaan neljäksi viikkoa kiellettyä. Jotain terveysvaikutuksia tällaisella paastoamisella täytyy olla, jos sitä on tapahtunut vuosituhansia ja uskonnoista riippumatta. Kristillisessä 40 päivän paastossa sen sijaan ei ole mitään tarkkoja sääntöjä ja koko paaston kestokin on niinkin kryptisen laskukaavan mukainen, että sen selvittämiseen ei riitä yksi google-haku. Paasto kestää siis pääsiäistä edeltävät 40 päivää, joihin mukaan ei lasketa yhtään sunnuntaita, eli se alkaa 46 päivää ennen pääsiäistä, laskiaistiistain jälkeisenä tuhkakeskiviikkona. Ja paastotahan voi ruoan sijasta ihan mistä vain.
Laskiaispullat syötyäni päätin aloittaa taas hyväksi havaitsemani 16-8 pätkäpaaston, joka pitäisi olla kyllä ihan elämäntapa, eikä kuukauden kokeilu. Varmaan aika monella se sitä myös on, jopa tietämättäänkin. Säännöt ovat yksinkertaiset. Päivän syömiset 8 tunnin aikana ja lopun 16 tunnin aikana vain kalorittomia juomia. Herkut on sallittuja, mutta koska itsellä päivän viimeinen ateria on syöty 17:30 mennessä, niin jotenkin ei ole tullut sipsejä tai karkkeja juuri syötyä. Klo 9:30 aamupalaksikaan ne ei jostain syystä maistu. Kolmen viikon päästä alkava Ramadan laittaa vielä oman mausteensa tähän paastoiluun, kun aurinko täällä laskee "vasta" syömisikkunani ihan lopuksi, jolloin kaikki päivän ateriat pitää kiskoa noin kolmessa minuutissa. Sosiaalisten syiden takia olen kyllä sallinut ruoka-aikoihin sellaisen poikkeuksen, että syömisaikaa voi venyttää pidemmällekin iltaan, kunhan huolehtii, että 16 tunnin paasto tulisi kuitenkin pidettyä joka päivä.
Vaimon äitiyslomaa on jäljellä enää neljä viikkoa ja sen jälkeen minulla on tarkoitus olla lasten kanssa kotona loppukevät juhannuksena alkavaan kesälomaan asti. Onpa tuossa miesten kanssa suunnitelmissa myös parin viikon päästä ajella meidän Porschella Saudi-Arabian kautta Bahrainiin viikonlopuksi ja mikäli lapsen passiasiat tai nuo kolme em. kaveria niin vaativat, niin mahdollisesti myös Abu Dhabiin ja Dubaihin. Näistä suunnitelmista sitten ensi kerralla lisää.
Kommentit
Lähetä kommentti