Uuden edessä

Siitä on tasan kolme vuotta, kun korona-pandemia pakotti minutkin ottamaan työkoneeni kotiin ja rakentelemaan etätyöpistettä silloisen kotimme kellariin. Sittemmin maan alta on noustu 11. kerrokseen ja aivan eri maahan, mutta etätöissä ollaan edelleen. Yhden talven olin kyllä vain niillä töin, että opetin 2-vuotiasta eroon vaipoista, mutta silti 2020 kevään jälkeen en ole tehny töitä työpaikallani päivääkään. Juhannuksen aikoihin olen noutanut vain joululahjat ja -konvehdit, sekä näyttänyt naamaani talven aikana rekrytoiduille uusille työkavereilleni. 

Tänä keväänä jokin tulee kuitenkin muuttumaan! Vielä en tarkkaan tiedä, olenko parhaillaan työttömänä vai vanhempainvapaalla, mutta se on ainakin varmaa, että vaimolla alkoi viime tiistaina työt 10 viikon äitiyslomansa jälkeen. Niin ikään 10 viikon ikään ehtinyt poika ja 4,5 vuotias tyttö, kun eivät pärjää puolta minuuttia kauempaa kahdestaan, niin ehkä on parempi, että omat työhommani saavat jatkossa heitä vähemmän huomiota. Tästä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta pitää ehkä kirjoittaa joskus toiste lisää. 

Kymmenen viikon äitiysloma kuulostaa tietysti suomalaiseen korvaan aika minimaaliselta, mutta maailman mittakaavassa sekin on jo aika ruhtinaallinen. Ehdimme juuri hoitaa pojalle kaikki tarpeelliset asiat Qatarilaista id:tä, eli käytännössä oleskelulupaa ja Suomen passia myöten. Ja onpa tässä saatu hoitaa virka-aikana muitakin juttuja, kuten rokotteet ja muut "neuvolakäynnit". Tuo Suomen passin saaminen ulkomailla syntyneelle lapselle olikin aika monimutkainen projekti, vieläpä näin ulkomailta käsin hoidettuna. Synnytyssairaalasta haettuun syntymätodistukseen tuli terveysministeriön leima lähes automaattisesti, mutta ulkoministeriön leima siihen piti käydä erikseen ulkoministeriöstä jonottamassa. Tämän jälkeen paperi ja lapsi esiteltiin Qatarin Suomen suurlähetystössä, joka skannasi syntymätodistuksen ja meidän passien kopiot (meitä lähimpänä olevaan passeja myöntävään) Abu Dhabin Suomen suurlähetystöön. Tämän jälkeen se fyysinen syntymätodistus piti vielä lähettää Abu Dhabiin kuriiripalvelulla (onneksi vain syntymötodistus, ettei lasta). Siellä he laillistivat sen ja skannasivat Suomen digi- ja väestötietovirastoon, jossa kuukautta aiemmin lähettämäni ilmoitus ulkomailla syntyneestä lapsesta odottikin jo tällä kertaa riittävillä leimoilla varustettua syntymätodistusta. Tästä meni vain päivä ja pojalla oli suomalainen henkilötunnus. Henkilötunnuksen saamisen jälkeen pystyimme hakemaan pojalle Suomen passia Abu Dhabin suurlähetystöstä ja sitä varten minun piti matkustaa paikanpäälle mukanani oma passini, pojan passikuva ja toisen huoltajan suostumuslomake. 

Meiltä Abu Dhabiin on matkaa vain 615 km, mutta matka on ajettava Saudi-Arabian kautta. Hieman vähemmän siis kuin Helsingistä Tallinnaan maateitse Venäjän kautta. Olisihan tuonne voinut lentääkin, mutta kun autotallissa on 500 hevosvoimanen Porsche ja bensa on täälläpäin lähes ilmaista, niin enhän minä alkanut lentoaikataulujen mukaan elämään. Sen verran olisi kannattanut kuitenkin aikatauluja miettiä, että ei lähde juuri samalla hetkellä (torstaina klo 14), kun kouluissa alkaa viikon loma ja näin päädy viettämään ensimmäisellä rajavyöhykkeellä ensin 4 tuntia autojonossa ja sitten 8 tuntia hirveässä puristuksessa ihmisiä täyteen ahdetun toimiston sisätiloissa antamassa sormenjälkiä. Tästä rajakokemuksesta huolimatta selvisin Abu Dhabiin kuitenkin juuri ja juuri ennen varaamaani aikaa (klo 8:55), kun en pysähtynyt välillä edes tankkaamaan, en autoa enkä itseäni. Hieman harmittaa, että panostin majoitusta varatessani porealtaalliseen hotelliin, kun tavallinen uima-allas löytyy kotoakin, mutta en lopulta ehtinyt hotellille edes aamupalalle. 20 minuutin Abu Dhabissa pysähdyksen ja yhden ainoan allekirjoituksen jälkeen paluumatka kesti pysähdyksineen vain 8 tuntia, edellisen 18 tunnin sijasta. Valmiin passin saimme sentään viikkoa myöhemmin tilattua kotiin dhl:n välityksellä, että sen takia ei tarvinnut taas polttaa hermoja ja kahtasataa litraa bensaa.

Kävimmehän me kuitenkin bensaa polttamassa kolmen kaverini kanssa viikko Abu Dhabin seikkailuni jälkeen, mutta tällä kertaa matka suuntautui täysin vastakkaiseen suuntaan, Bahrainiin. Ja nyt parin viikon päästä on suunnitelmissa ajella samalla porukalla kohti Mekkaa, mutta vain Saudi-Arabian pääkaupunkiin Riadiin asti. Hiemanhan se kuumottaa ajella useita tunteja keskellä aavikkoa 30 asteen helteessä, mutta eiköhän tuon Porschen saa hätätilanteessa vaihdettua neljään kameliin. 

Kommentit

  1. Anonyymi6/4/23 20:05

    Onpa huippu blogi sulla! T. Toinen ex blogisti Qatarista

    VastaaPoista

Lähetä kommentti