Edellisen tekstini lukeneet muistavat millainen "rajakokemus" minulla tuli pojan passihakemuksen vuoksi Abu Dhabiin matkatessa, mutta kaksi jälkimmäistä reissua Bahrainiin ja Saudi-Arabian pääkaupunkiin Riadiin olivatkin jotain aivan muuta, edes rajoilla ei tarvinnut säätää tai jonotella. Matkoihin lähdettiin neljän miehen porukalla muuten vain aikaa viettämään ja katselemaan nähtävyyksiä, mutta ennen kaikkea ajamaan tunteja aavikon halki.
On jotenkin vaikea uskoa, että minä olisin ollut ihan muuten vain matkoilla ilman perhettä, vaikka onhan minulla näiltä matkoilta valokuviakin todisteena. Sitä kun on vuosikausia optimoinut omaa ajankäyttöään jättäen elämästä pois muunmuassa harrastukset, suoratoistopalvelut, aamu- ja iltapalat, kengännauhojen solmimiset ja hiukset, jotta päivän velvollisuudet saisi suoritettua ennen 7 tunnin katkonaisia yöunia, niin kokonainen viikonloppu erossa lapsista tuntuu vähintäänkin rikolliselta toiminnalta. Aiemmin tuoksi myyttiseksi "omaksi ajaksi" on riittänyt se, että perheen kanssa Ikeassa ruokaillessa on saanut kesken syönnin käydä täyttämässä juomalasin kymmenen askeleen päässä ruokapöydästä. Näin on saanut sopivan mittaisen hetken hengähtää siitä yleensä kaoottiseksi eskaloituvasta ruokailuhetkestä, jossa yhdellä on ruokaa sylissä ja lapsista imeväisellä nälkä ja toisella ei.
Nyt miesten kanssa Bahrainin ja Saudi-Arabian reissuilla olikin vihdoin mahdollisuus syödä ihan rauhassa, mutta toki näistä jälkimmäisessä ei meneillään olevan Ramadanin vuoksi voitu syödä ollenkaan, siis päivänvalolla (eli ennen ilta kuutta). Vähän kyllä maistoimme autossa salaa sipsejä lounaaksi, mutta se ja veden juonti piti todellakin tehdä salassa, sillä julkisesta syömisestä Ramadanin aikana olisi voinut napsahtaa kuukauden vankilatuomio! Kerran ulkona autosta otin jo vesipullon käteeni, mutta kadun varjoissa hellettä pakoilevien ihmisten tuomitsevien katseiden saattelemana päädyin silläkin vesitilkalla pesemään vain autoni tuulilasia hiekasta. Päiväsaikaan täysin autiot kauppakeskukset ja 8 miljoonan asukkaan kaupungin olematon liikenne eivät antaneet ihan oikeaa kuvaa Lähi-idän suurimman maan pääkaupungista, mutta tulipahan tuokin nähtyä.
Muutamaa viikkoa aiemmalta Bahrainin reissulta jäi ruokailuista hieman erilainen kuva, kun jo ensimmäisen illan ruokatilauksen yhteydessä selvisi, että hampurilaiseen saa halutessaan possun pekonia! Taidettiinpa siinä samassa rikkoa edellinen neljän hengen ruokatilauksen nopeusennätys. Pekoni-burgerit kaikille! Seuraavana päivänä pizzeeriassa istuessa mietimme, että on se hyvä, kun arabi-ruoka on tullut jo vuosien aikana sen verran tutuksi, että ei tarvitse näillä lähialueen matkoilla enää tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin, vaan voi vapaasti syödä sitä mitä mieli tekee. Nähtävyyksien kanssa oli vähän sama juttu. Pilvenpiirtäjiä ja moskeijoita on jo nähty riittävästi, niin eipä juuri harmittanut, että moskeijat olivat meidän ainoana ei-matkustuspäivänä, eli perjantaina turisteilta suljettu.
Matkustelun perimmäinen tarkoitus näiden reissujen myötä kyllä täyttyi, eli jälleen on mukavampi olla kotona. Silti Suomesta matkustaville suosittelen matkakohteeksi Qatarin sijaan Arabiemiraattien Dubaita. Sinne on hieman halvempi matkustaa ja turistit tervetulleempia, mutta sielläkin viikko olisi pitkä aika, vaikka ei olisi ennen käynytkään. Abu Dhabissa minulle riitti puolen tunnin pysähdys. Saudi-Arabian Riadissa oli paljon suuria suunnitelmia ja työmaita kesken, mutta ei vielä kymmeneen vuoteen mitään nähtävää. Bahrainissa oli sitä possun pekonia.
Mitäs tänne muuten kuuluu? Päivän ylin lämpötila on kohonnut juuri yli 40 asteen, mutta halutessaan ulkona voi edelleen käydä aamulla ja illalla. Itsellä on työkone mennyt toistaiseksi kaappiin, mutta vaimo nauttii 10 viikon äitiysloman ja juuri päättyneen viikon loman jälkeen töistä täysin rinnoin.
Kommentit
Lähetä kommentti