Puheenaiheet vähissä?

Naiset kun hengailevat riittävän kauan keskenään, niin aina jossain vaiheessa puheeksi tulevat miehet. Joko heidän omansa tai ohitse kulkevat. Näin olen kuullut. Niissä miesporukoissa, missä itse aikaani vietän ei puheenaiheena ole koskaan vielä olleet miehet, vaan autot ja sijoittaminen tai jotain näiden väliltä. Niinpä tämän jo avajaisissa romahtaneen aasinsillan myötä tällä kertaa blogitekstin aiheena on näistä harrastuksista ensin mainittu.

Yleensä kun ollaan miesten kanssa liikenteessä ja joku tulee vastaan pitkät päällä tai muuten herättää huomion, niin seuraava puheenaihe on siinä hetkessä valittu. Kolme neljästä tietää sanoa, että "kai tuo joku jenkki varmaan oli", mutta aina on porukassa se yksi. Se joka tunnistaa jälkiasenteisesta etupuskurista huolimatta kyseessä olevan vähän vanhempi malli, johon on vain tullut 2007 jälkeen facelift.

Tähän aiheeseen liittyen eri ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja nekin vielä muuttuvat iän myötä. Sitä joskus poikamiehenä vielä ajattelin, että kyllä se tuollainen vähän urheilullisempi malli pitää olla, että en missään nimessä hanki mitään farmaria. Tai joskus aikojen alussa oli huoneen seinälle teipattu jonkin lehden keskiaukeamalta yksi tietty italialainen malli sillä ajatuksella, että "joskus isona minulla on niin paljon rahaa, että voin hommata tällaisen". Nyt olen "iso" ja voisin teoriassa hankkia mitä vain, mutta olen silti tyytynyt tähän yhteen hieman pohjoisemman euroopan tekeleeseen.

Vaikka omat kokemukseni rajoittuvat pelkästään tähän yhteen valmistusmaahan (sen enempiä mainostamatta) ja senkin sisällä vielä vihkiytynyt erityisesti tähän yhteen konserniin, niin pakko tunnustaa, että onhan näissäkin välillä ollut sellaisia ongelmia, mitä ei ole voinut järjellä selittää. Joskus on käynyt mielessä vaihto tai luopuminen ihan kokonaan, ajavathan ihan onnelliset ihmiset takseillakin.

Taloudellisessa mielessä paras vaihtoehto tänne helteeseen tai miksei Suomeenkin olisi joku hyvin pidetty, pieni ja näppärä "karvalakkimalli" tuolta Aasian suunnalta. Nehän on pieniruokaisia ja paljonhan niitä täällä jo ennestään onkin. Harvoin siitä agressiivisesta kiihtymisestä on kuitenkaan iloa ja isommasta koostakin lähinnä vain muuttaessa tai autokolarissa. Aasiasta tuonnin kanssahan pitää vain varmistua juuri sen valitsemansa yksilön ominaisuuksista, ettei tule yllätyksiä sitten, kun pitkän merikonttimatkan jälkeen kurkkaa konehuoneeseen, eikä siellä olekaan aivan sitä mitä kuvien perusteella olisi voinut olettaa.

Eihän minulla aivan kokonaista blogitekstiä ollut tarkoitus autoista puhua, vaan kertoa kuulumisia Qatarista. Ulkolämpötila on nyt kohonnut kesän ajaksi 40 asteen paremmalle puolelle (tai siis yläpuolelle) ja meidän Suomeen lähtöön on aikaa tasan kolme viikkoa. Saattaa olla, että 50 asteen helteet jäävät jälleen kokematta. Ellei sitten elokuun puolivälissä ole vielä "riittävän" lämmin, kun palaamme neljättä Qatarin talvea aloittelemaan. Syksyllähän meidän arki menee taas uudenlaiseen asentoon, kun itsellä jää työkone Suomeen ja keskityn viettämään laatuaikaa paluulentopäivänä seitsemän kuukautta täyttävän poikamme kanssa! Lisäksi nyt kevään kotona hengaillut tyttömme aloittaa koulun sattumalta samana päivänä, kun täyttää 5 vuotta!