On lottovoitto palata Suomeen

Välillä tässä lapsiperheen pyörityksessä saattaa mieleen tulla aivan timanttinen blogitekstin otsikko, joka ei sitten lopulta saakkaan alleen kovin kummoisesti tekstiä. Olen muunmuassa yrittänyt ratkaista tätä ruokahuoltoon liittyvää ongelmaa, jossa myös päiväksi kouluun lähtevälle naisväelle on pitänyt olla omat eväät ja kaupassa ei myydä edes ylihuomiseen säilyvää jauhelihaa. Se teksti on jäänyt odottamaan vielä soveliasta sisältöä, mutta otsikko on valmiina: "Maistamatta hyi!". 

Keväällä meillä oli varsin mielenkiintoinen hetki, kun perheen nuorimmainen oli ensimmäistä kertaa lentokoneessa Qatarista Suomeen lentäessä. Miettikää nyt, Suomen kansalainen ja ensimmäistä kertaa viiden kuukauden ikäisenä vasta matkalla Suomeen! (Qatarin kanslaisuutta hänellä ei ole, ellei myöhemmin saavuta jonkinlaista menestystä urheilussa). No ei näistä silti tämän enempää tekstiä saanut, mutta otsikko olisi ollut "Kolme lähti, neljä palasi". 

Qatarissa on aina kesä ja kärpäsiä, mutta onpa kahdesti ollut myös keskellä lattiaa valtavan kokoinen kuollut torakka! Ja kerran on keittiön allaskaapista löytynyt vilistämässä elävä sellainen, mutta paljon edellisiä pienempi. Hänet ristimme siinä hätäkasteessa Waltteri Torakaksi (kun tuo nimi meillä oli jo valmiiksi mietittynä). Mutta hänen elämänsä vaiheista ei montaa sivua tekstiä tullut, kun hautajaisetkin päädyimme viettämään vielä saman päivän iltana. Alakerran yövartija siunasi hänet kengällä etupihan suihkulähteen edustalla, ennen kuin sukulaiset tai muu saattoväki ehtivät edes paikalle. (*torakan liiskaaminen sisällä asunnossa houkuttelee paikalle muita torakoita) 

Useimmin ongelma kirjoitustyössä on kyllä se, että kaikkia viimeaikaisia tapahtumia ei pysty millään niputtamaan yhteen johdonmukaisesti etenevään tekstiin ja keksimään sille sopivaa otsikkoa. Nytkin kuluneen syksyn aikana on tapahtunut kaikenlaista. On hävitetty tavaroita aina autosta juustohöylään ja asuttu 6 viikkoa yksiössä. Niin ja aloittihan tuo meidän 5-vuotias (englanninkielisessä) esikoulussakin! Mutta syksyn suurin uutispommi oli kuitenkin se, että jo toisena koulupäivänä saatiin tietää, että meidän täällä oleskelu tulee päättymään tähän syksyyn! En osaa avata syitä päätöksen taustalla, kun niitä ei meillekään kerrottu, mutta otimme uutisen kuitenkin ilolla vastaan! Onhan tässä jo 3,5-vuotta tullut vaimolla kansainvälistä työkokemusta opettajana ja minulla muslimimaiden epävirallinen ennätys miesten sarjassa 0-5 vuotiaiden lasten kanssa kotona. 

Qatarissa on puolensa, mutta kyllä Suomi on aina Suomi. Hanasta voi juoda maailman parasta vettä ja ulkona voi hengittää puhdasta ilmaa kelillä kuin kelillä. Ulkomaisella orjatyövoimallakin teetetään vain lähinnä marjojen poimiminen, mutta ei ainakaan rakenneta ja sitten pureta jalkapallostadioneita.

Vaimo aloittaa nyt vuoden alusta uuden työn ja minä jatkan lasten kanssa kotona. Mutta ollaan vähän suunniteltu, että jossain vaiheessa minä voisin vuorostani mennä töihin ja vaimo saisi olla nuorimmaisen kanssa kotona. Ja koska Suomessa on ulkolämpötilan kanssa vähän sama juttu, että yli puolet vuodesta ulos ei voi mennä olenkaan (ainakaan sisävaatteissa), niin saavat koittaa keksiä tekemistä sisällä kotona. Myös sosiaaliset kontaktit rajataan vain minun työkavereiden perheisiin, jotta puheenaiheet pysyvät tällä kertaa minun työni ja työpaikkani ympärillä myös vapaa-ajalla. 😃 Sukulaisia näemme sitten aina kesällä, kun vietämme pari kuukautta heidän luonaan! Tai no.. mietitään nyt vielä.