Takaisin Suomessa

Maailman onnellisin kansa sai vastaan ottaa meidät kaksi onnetonta matkustajaa viime maanantaina Helsinki-Vantaalla. Oikeastihan meitä ei ollut kukaan kentällä vielä vastassa, vaan suunnistimme tulo-aulasta parin mutkan kautta meille varattuun maitojunaan ja sillä pätkän matkaa kohti pohjoista. Vaikka puolivuotta ulkomailla menikin tosi nopeasti, niin kyllä meitä aika moni ehti jo Suomeenkin kaipailla. Jos tässä nyt muutamia nimeltä mainitakseni, niin ainakin lapsen mummot ja sitten... no mummot. Lähtövalmisteluina teimme koronatestit Qatarin päässä ennen matkaa ja nyt ollaan hetki karanteenissa ihan siltä varalta, jos vaikka saimme koronatartunnan junasta tai lennolta. Aamuviidestä iltayhdeksään kestäneestä "kotimatkasta" en tässä kohtaa avaudu sen enempää, kun yritän kerrankin pitää tekstin positiivisena. Mutta olosuhteisiin nähden matka sujui hyvin. 

Qatarissa lapsen kanssa eläminen meni viime perjantaina kiristyneiden koronarajoutusten ja viikko kerrallaan kipuavien ulkolämpötilojen vuoksi jo niin vaikeaksi, että Suomeen lähtö tuntui ainakin siellä ollessa ainoalta vaihtoehdolta. Kokoontumisrajoitus tiukkeni niin, että enintään viisi henkilöä saavat enää kokoontua ja vain ulkotiloissa ja vain jos kaikki ovat rokotettu! Tämän lisäksi kaikki puistoissa, rannoilla ja taloyhtiöiden piha-alueilla, kahviloissa ja ravintoloissa hengailu on kielletty. Siinäpä saa miettiä missä niitä kavereita sitten näkee, kun sallittua on nähdä vain kaduilla. Meressä uiminen ja kaikenlainen veden pinnalla kelluminen taitaa tällä hetkellä olla vielä sallittua. Kauppojen ja metrojen ovet pysyvät kiinni viikonloppuisin ja kauppojen ikäraja nousi 16 ikävuoteen. Ravintolat siirtyivät myös pelkkään takeaway-tarjontaan, mutta se nyt oli odotettavissakin. Ruoan voi siis hakea ravintolasta, mutta ainoat paikat missä sen voi syödä, on kotona tai kotimatkalla yksin tai maksimissaan viiden rokotetun kaverin kanssa kävellessä. Tiistaina alkaneen Ramadanin aikana se kävellessä syöminenkin onnistuu toki vain auringon laskettua ja silloinkin pitää olla maski leuan alla.

Tyttö on niin innoissaan mummolassa olosta ja "uusista" leluista, että ei malttaisi istua ruokapöydässä ollenkaan tai alkaa ajoissa iltatoimille. Oman mausteensa iltapuurohetkeen tekee myös kolme tuntia myöhemmin laskeva aurinkokin. "Ei nyt ole vielä yö, nyt on aamu!" Isovanhemmat ovat myös tytön passaamisesta innoissaan, mutta heillä vaikutus nukkumaanmenoaikoihin taitaa olla käänteinen. Itse olen nauttinut siitä, että nyt pystyy puuhastelemaan kaikenlaista, mitä Qatarissa vuokra-asunnossa ei voinut. Mutta etenkin siitä, että lapsen hoitovastuuta saa välillä siirrettyä näille eläkeläisille. Eilen oikein pitkästä aikaa nautin ja istuin saunassa toista tuntia korjaten sähkökiuasta. Vikakin löytyi, mutta 0,60 euron varaosan saamisessa menee muutama päivä, ennen kuin toivottavasti pääsen puolen vuoden odottelun jälkeen taas (lämpimään) saunaan.

Kommentit