Taksin takapenkiltä ratin taakse

Aloin katsella jo ennen kuin meidän Qatariin muutto edes varmistui, että minkälaisia autoja täälläpäin olisi myynnissä. Ja kyllähän täällä on aivan kaikenlaisia. Päivittäin näkee liikenteessäkin sellaisia autoja, mistä ei ole Suomessa nähnyt kuin kuvia. Viime talvena jäi kuitenkin auto hankkimatta, kun täällähän oli koronan vuoksi kaikki ruokakauppaa ihmeellisemmät paikat kiinni ja ne muutamat autolla siirtymät oli kätevintä tehdä taksilla (tai siis uberilla). Tänä vuonna tilanne on vähän eri, kun tytön hoitoon viennin vuoksi minulle tulee neljä uber-matkaa päivässä ja vieläpä niihin ruuhkaisimpiin aikoihin, jolloin hinnat on korkeimmillaan ja auton saapumista saa odotella joskus kauankin. Uberiin ei myöskään voi raahata tytölle mitään turvaistuinta ja aina niissä ei ole turvavöitäkään esillä, kun takapenkillä niitä ei laki vaadi pitämään. 

Ennen auton hankkimista piti tosin hankkia ajokortti. Legendan mukaan paikallinen väestö voi ajaa autolla liikenteessä heti kun isä siihen antaa luvan. Turisteilla riittää kansainvälinen ajokortti, mutta meiltä oleskeluluvan omaavilta pitää löytyä ihan virallinen Qatarin ajokortti. Eli ei auttanut kuin heti maahan saavuttuani suunnistaa autokoulun penkille! Toki suomalaisen ajokortin omaavana minun ei tarvinnut mitään oppitunteja enää suorittaa. Homma autokoululla alkoi näkötestillä, josta viikon sisällä oli samassa paikassa teoriakoe. Kokeeseen sai sen muutaman päivän harjoitella mobiilisovelluksella niitä täsmälleen samoja kysymyksiä, mitkä olivat lopulta virallisessa kokeessakin. Viimeisenä vaiheena vasta viiden viikon odottelun jälkeen oli vuorossa ajokoe, jossa ei tarvinnut muuta kuin osata ajaa liikennesääntöjen mukaan noin kolme minuuttia. Liikennesäännöt ja - merkithän täällä ovat hyvin samanlaiset kuin Suomessakin. Porovaroitusmerkin porolta vain puuttuu sarvet ja selässä on kyttyrä.

Minkälainen auto täällä kannattaisi sitten hankkia? Yleisen perimätiedon mukaan täällä kannattaa olla kolaroidessa isompi auto kuin vastapuolella, koska se on turvallisempi niin päin. Paikallisilla on tyypillisesti valkoinen maasturi, joko Toyota Land Cruiser tai vastaava. Meidän ajelut on kuitenkin 100%:sesti sileällä asfaltilla, niin itse en näe oikein tarvetta auton maasto-ominaisuuksille. Vaikka toisaalta olisihan sellainen joku avomallinen Jeeppi aika hauska, kuten sillä toisella ihmemiehellä 80-luvun tv-sarjassa. Täällä vain ei kovin iäkästä autoa kannata ostaa, sillä kuumuus ja hiekkapöly kuluttavat autoja aika paljon enemmän, kuin Suomen olosuhteet.
 
No jos nyt ei maasturia, niin mitenkäs jos täällä ikuisen kesän maassa ostaisi kerrankin jonkin sadan tonnin urheiluauton? Autothan maksaa täällä alle puolet tai jopa kolmanneksen Suomen hinnoista, joten täällä sillä rahalla saisi jo aika hienon auton. Vakuutukset on edulliset, bensa maksaa alle 0,5 euroa litralta, eikä ole mitään vuosittain maksettavaa ajoneuvoveroakaan. No meidän tapauksessa tuollainen öky-urheiluauto jäi kuitenkin vielä haaveeksi, kun mittailin vähän tuota meidän parkkihallin ramppia, niin ei sinne kyllä ainakaan Lamborghinilla pääse. 

Autojen myynti-ilmoituksia selaillessa tein sellaisen huomion, että täällä ei ole ollenkaan farmari-mallisia autoja myynnissä. Se johtuu varmaan siitä, että maanviljely täällä hiekan keskellä on aika haasteellista. Tässä on kuitenkin sen verran vuoden aikana saanut Ikean ostoksia ja lasten rattaita taitella henkilöauton perään, että jotain muuta piti keksiä. No mihin sitten päädyimme ja miksi? Vaimo kun haluaa katsomaan flamingoja tai melomaan kanootilla, niin autosta saisi löytyä edes hieman henkilöautoa enemmän maanvaraa. Minä taas haluaisin kerrankin jonkin tavallista Audia urheilullisemman auton. Näinpä päädyimme jonkinlaisena kompromissina ostamaan Porsche Cayenne katumaasturin. 

Eihän se lapsen hoitoon vieminen välttämättä vaadi 550 hevosvoiman moottoria, 4,5 sekunnin 0-100 kiihtyvyyttä tai 280 km/h huippunopeutta, mutta eikös se niin ollut, että tuollainen iso auto on se turvallisempi vaihtoehto! Oikeasti tuo oli ainoa missä oli mustan ulkovärin lisäksi myös täysin musta nahkasisusta. Täällä kun auton sisusta on tyypillisesti hiekan värinen tai sitten vähän erikoisemmissa autoissa se on punainen! Mutta nyt on auto hankittu ja tässähän täyttyi samalla minun pitkäaikainen haaveeni saada vihdoin talveksi käyttöön neliveto-auto. 

Kommentit