Paaston alla banaanisaarelle.

Hyvää laskiaistiistaita! Huomenna alkaa siis paasto. Kuka nyt sitten paastoaa mistäkin - ruoasta, sokerista, lihasta, somesta, klikkiuutisista ja mitä näitä nyt on. Joka vuosi se aloitus menee itsellä laskiaispullahuuruissa ohi, mutta tällä kertaa ei. Eli huomenna alkaa! Mikä? En ole vielä päättänyt, mutta ehkä se ajatus tässä illan aikana kirkastuu. Meillähän täällä alkaa kyllä nyt todelliset nälkäviikot, kun tämä pääsiäistä edeltävä paasto jatkuu vielä Ramadanina tuonne toukokuun alkuun asti!

Neljä viikkoa edellisestä kuunvaihteesta meni kyllä hujauksessa. Vaikka maailmalla on tapahtunut kaikki mahdollinen, niin meidän elämä täällä on ollut kyllä aika tasaista. Tasaista oli myös laskiaiseen liittyvän pulkkamäen suhteen. Vuosi sitten kokeilimme sentään lumilaudalla laskemista hiekkadyyneillä, mutta tällä kertaa ei. Eihän se oikeasti toimi. Ja voin sanoa, että lumella kun kaatuu naamalleen kinokseen, niin sehän on oikeastaan ihan hauskaa. Hiekalla tunnelma on vähän eri. Edellisessä tekstissä mainitsemani ja koronan sulkemat saunat avautuivat vihdoin viime viikolla ja maskin käyttö ulkotiloissa ei ole enää pakollista. Sitä yhtä biljardipalloa ei ole kyllä näkynyt. Onneksi naapuritaloissa voi käydä pelaamassa ihan yhtälailla. Ulkolämpötiloissa ollaan päästy nyt takaisin hellelukemiin ja shortseissa ja t-paidassa voi tulla vilu enää vain illalla auringon laskettua.

Viime viikonloppuna kävimme Dohasta puolentunnin laivamatkan päässä Banana Islandilla yhden yön ja kahden päivän reissulla. Hieno paikkahan tuo oli ja 3,5 vuotiaalle lapsellekin löytyi sopivan kokoisia vesiliukumäkiä ja aivan mielettömiä leikkipaikkoja etenkin sisätiloissa. Varmaan siellä aikuisillekin olisi tekemistä ollut ainakin golfin ja vesiurheilulajien muodossa, mutta parempaa viihdettä itselle on nähdä lapsi kerrankin onnellisena. Hieman tuollainen 5 tähden hotelli tuntuu pröystäilyltä tällaiselle 2 tähden ihmiselle, mutta kerrankos sitä! 
Aamupalalla siellä kaikki toimi näin korona-aikana ihan samalla tavalla kuin mantereellakin olevat "seisovat pöydät". Eli kaikki lasin taakse aseteltu syötävä pitää pyytää samaisen tiskin takana seisovalta tarjoilijalta. Ensin leivät yhdestä paikasta ja toisesta paikasta kolme kalkkunaleikettä ja neljä juuston siivua näiden kahden leipäsiivun päälle. Samalla kerralla olisi voinut ottaa voitakin leivälle, mutta ajatus keskeytyi, kun ystävällinen tarjoilija auttoi viemään nämä kaikki kahta leipää varten otetut lautaset pöytään. Jotain sai tilattua myös pöydässä istumalla, kuten vaikkapa Eggs Benedictin, joka tosin otti kokilta noin 40 minuuttia aikaa valmistaa. Kananmunan keittäminen pyörivässä etikkavedessä ilman kuorta kypsäksi oli ottanut 10 yritystä, ennen kuin se oli vihdoin onnistunut. Siinä odottelun aikana, kun tyttö kiskoi nostamaan ravintolan viereiseen keinuun, niin itselle olisi kelvannut ihan hyvin vaikka edellisen päivän aamupalalta jäänyt tavallinen keitetty kananmuna sen puolikkaan paahdetun sämpylän ja lohisiivun päällä. Mukava reissuhan tuo tietysti oli ja täytti sen tarkoituksen mikä meidän lomilla yleensä onkin. Eli saadaan hyviä valokuvia ja vahvistettua ajatusta, että kotona on oikeastaan ihan hyvä olla.

Kommentit